Penkkiurheilijan unelmaviikko?!

15.12
Veljeni Timo tuli joulukuun alussa kyläilemään ja meille oli luvassa penkkiurheilijan aktiiviloma. Alkukankeutta reissuun aiheutti lentoliikenne. Ensimmäinen lento lensi pari tuntia ja palasi sen jälkeen takaisin Helsinkiin teknisen vian vuoksi. No, onneksi ei vakavampaa ja turvallisuus on tärkeintä. Seuraavana päivänä sitten uudella lennolla ja 1.5 tuntia myöhässä, mutta onnellisesti perillä. Heti saapumisen jälkeen suuntasimme auton nokan kohti Milanoa ja illan mestareiden liiga peliä Milan-Ajax. Oman jännityksen reissuun toi kesärenkailla ajaminen, kun lämpötila oli muutaman asteen plussan puolella.

Perillä Milanossa

Navigaattori oli tärkeä ohjeiden antaja matkalla Milanoon ja vielä tärkeämmäksi muodostui, kun klo 19 mennessä pitää noutaa liput paikallisesta osoitteesta. Kuinka ollakkaan lippujen nouto-osoite vaihtui matkan aikana. Uusi osoite navigaattoriin ja toivotaan, että kuulin oikein ohjeet puhelimessa. Oikea paikka löytyi kuitenkin pienen etsiskelyn jälkeen. 
Törmäsimme myös ensimmäistä kertaa tietullimaksuihin. Eli maksa ja jatka matkaa. Give and go! Saavuimme San Siron stadionille n. 2 tuntia ennen pelin alkua ja karnevaali oli alkanut kentän ulkopuolella.


Hyvältä näyttää


Pohdimme, että onkohan italialaisilla tapana kokoontua hyvissä ajoin ennen ottelun alkua nauttimaan tunnelmasta? Kävimme odotellessa syömässä pizzat paikallisessa pizzeriassa, kuinkas muutenkaan, kun olemme Italiassa.



Asento! Valmiina peliin. Lepo!


Stadionille mennessä oli erittäin tarkat turvatoimet. Etukäteen oli pitänyt lähettää kopio passista ja jotain tietoja. Peliin mennessä piti olla mukana passi, lippu ja infolappu. Ajax vei peliä Milania vastaan ja ansaitsi 2-0 voittonsa täyain. Krediittiä täytyy antaa Milanin fanikatsomolle, joka piti hyvää meteliä ennen peliä, pelin aikana ja pelin jälkeen!! Olimme molemmat ensimmäistä kertaa Italiassa ja reissu jäi mieleen hyvänä kokemuksena.

Seurasimme salibandyn maailmanmestaruuskisoja internetin välityksellä ja videotykillä seinään heijastettuna. Oli hienoa seurata Suomen joukkueen nousujohteista esitystä kisoissa. Finaalipelissä oli minun mielestäni Suomen joukkueen osalta parasta salibandya, mitä olen ikinä nähnyt. Eikä Ruotsi-pojalla ollut sanansijaa. HYVÄ SUOMI, onnittelut kaikille maailmanmestareille ja kiitoksia hienosta näytöksestä finaalissa!

Lauantai-iltana salibandyfinaalin jälkeen suuntasimme katsomaan Sveitsin jääkiekkoliigan kärkimatsia Kloten-Davos. Olen joskus nähnyt muutaman pelin Sveitsin jääkiekkoliigaa urheilukanavalta ja nyt sitten ensimmäinen peli paikan päällä. Eräs joukkuekaverini antoi vinkin, että kannattaa mennä seisomokatsoon kannattajajoukon sekaan niin pääsee parhaaseen tunnelmaan. Ja tämä vinkki oli sehr gut!
Kannattajoukko piti hyvää meininkiä koko pelin ajan yllä ja suorastaan räjähti kerran, kun Kloten teki maalin. Ihmiset halailevat, lyövät ylävitosia, parit pussailevat ja kannattajoukko hurraa ja kaikki nauttivat täysin rinnoin kotijoukkueen onnistumisesta. Vierasjoukkue Davos voitti kärkimatsin 1-3.
Tuloksesta huolimatta sama tapahtui kuin Milanin matsissa, kannattajaryhmä kiitti omiaan kannustamalla myös pelin jälkeen. Jotenkin jäi sellainen tunne, että haluan käydä katsomassa useamman pelin täällä, nauttia hyvästä pelistä ja tunnelmasta. Klotenissa pelaa myös kaksi suomalaista Rintanen ja Santala. Jotenkin vaan näytti, siltä Rintasen pelipaita oli aika suosittu fanien keskuudessa.

Pelien katsomisen ja kisastudion lisäksi ehdimme myös liikkumaan pariin kertaan. Istumisen jälkeen, tuntui hyvältä mennä treenaamaan Fitness-parkkiin ja rentoutumaan wellness-osastolle porealtaaseen ja lopuksi saunomaan kaikessa rauhassa.

4 Kuukautta Sveitsissä!

Nyt oli hetken aikaa vähän nihkeämpää täällä ja siitä johtuen oli vähän pitempi tauko kirjoittamisessa. Olen ollut reilu neljä kuukautta Sveitsissä ja pisimmän jakson elämässäni poissa koto Suomesta. Rehellisesti voin sanoa välillä ikävöineeni takaisin Suomeen, mutta onneksi pääasiassa on ollut mukavaa. Mielialan vaihtelut olivat alkujaan suurempia täällä, mutta pikkuhiljaa olen löytänyt arkirytmin elämiseen täällä. Olen ollut  tyytyväinen omaan saksan kielen opiskeluun, koska etukäteen ehkä pelkäsin eniten kuinka pärjään vieraalla kielellä ja lisäksi minulla on negatiivisia oppimiskokemuksia vieraiden kielten opiskelusta koulussa. Suomen kielellä juttelu ja suomalaisten näkeminen täällä on aina tuonut positiivisia hetkiä arkeen. Suomeen ja ystäviin olen ollut paljon yhteydessä Skypen ja Facebookin välityksellä. Kerran Skypelle, Hei! Kämppiksen kanssa olemme tulleet hyvin juttuun ja välillä, kun itsellä menee huonosti niin toisella menee vielä huonommin.. :) Ja tällä tavalla voimme auttaa toisiamme täällä.

Asioita, mitä ajattelin tekeväni täällä, olen myös tehnyt. Olen tutustunut paikallisiin ihmisiin, lähinnä joukkueen ja työn ympäriltä. Olen yrittänyt opiskella jonkin verran paikallisia tapoja ja ruokakulttuuria. Vasta kaksi kertaa olen käynyt vuorilla täällä, mutta tavoite on nousta huipulle vielä useamman kerran. Erilaisia urheilutapahtumia olen nähnyt paikan päällä. Italiassa kävin katsomassa jalkapalloa ja luulen, että seuraavaksi suuntana ja osoitteena on Saksan bundesliiga. Säbäpelejä on tullut katsottua vähän liikaakin loukkaantumisen vuoksi :) Mutta toivotaan, että hyvää kannattaa odottaa.