| Itseopiskelukurssi |
En ole koskaan ollut mikään lahjakas kielten opiskelija, eikä tähän mennessä ole ollut niin suurta motivaatiota kielen opiskeluun. Ennen reissuun lähtöä mietin, että mitäköhän tästä seuraa ja vähän pelkäsin, että kuinkakohan sitä pärjää englannilla/saksalla. "Toki mukavasti muistissa suomessa kielten tunnit, kun et osaa sanoa jotain oikein niin koko luokka nauraa". Eli tavallaan kielten opiskeluhan on hauskaa, kun sen oikein osaa ottaa. Kun välillä oikein yrittää kertoa jotain asiaa, mutta ei vain löydä oikeita sanoja, olen todennut: " I can't understand, what I am saying".
Töissä tähän mennessä lasten kanssa ei oikeastaan ole ollut kuin yksi ongelma: "En ymmärrä, mitä lapset puhuvat ja lapset ei ymmärrä, mitä minä puhun". Mun mielestä nämä kumoaa toisensa eli kein problem.
Opiskelen täällä normaalisaksaa eli Hoch-Deutchia, mutta täällä puhutaan murretta eli Swiss-Deutchia, jota ei kirjoiteta. Tällä hetkellä ymmärrän jonkin verran puhuttua Hoch-Deutchia, mutta en kovin paljon Swiss-Deutchia. Swiss-Deutchin ch-äänne on vaikea ymmärtää ja vielä vaikeampi sanoa.
Välillä on ollut ongelmia annettujen ohjeiden noudattamisessa, mutta sehän ei nyt johdu kielestä :)
Minulle tärkein asia kielen opiskelemisessa täällä on ns. ärsytysvaihe. Eli 1. joukkuekaverit puhuvat keskenään saksaa ja kun et ymmärrä mitään niin rupeaa ärsyttämään. 2. Töissä vanhemmat lapset pelleilevät sun kanssa, kun et ymmärrä mitä he sanovat ja et osaa oikein sanoa mitään --> ärsyttää.
3. Kun yrität esitellä lapsille töissä jonkun pelin/leikin, niin joudut miettimään sanoja/ohjeita saksaksi ja pienet lapsethan tunnetusti ovat kärsivällisiä ja odottavat kiltisti.. --> ärsyttää.
Kielen opiskelemisen motivaatio on tällä hetkellä ärsyttävän korkealla.